Usein kerrotun tarinan mukaan Winston Churchillille ehdotettiin toisen maailmasodan aikana, että valtion budjetista täytyisi leikata taiteen rahoitusta, jotta sodankäyntiin jäisi enemmän rahaa. ”Minkä puolesta me sitten taistelemme”, Churchill kysyi.
Tarinaan kiteytyy suuri totuus. Taide ja kulttuuri ovat todellakin niin tärkeitä asioita, että niiden puolesta kannattaa taistella.
Minäkin haluan näissä vaaleissa puolustaa kulttuuria, ja vielä laajemmin ajateltuna kaikkea mitä kutsutaan luovaksi taloudeksi: haluan edistää taiteen ja kulttuurin kentän sekä palvelualojen kasvua ja yhteistyötä. Suunnittelutoimistot, digi- ja markkinointifirmat, galleriat ja kulttuurialan yritykset, kahvilat, ravintolat ja hotellit on nähty liian pitkään talouden tukitoimintoina. Ne pitää nyt nostaa yhteiskunnallisen ja taloudellisen keskustelun ytimeen.
Kyse on Suomen tulevaisuudesta, sillä Suomen talous tarvitsee kipeästi panostuksia luovaan talouteen. Jo nyt yli 40 prosenttia suomalaisista työskentelee palvelualoilla, ja pelkästään 2000-luvulla palvelut ovat synnyttäneet Suomeen yli 300 000 työpaikkaa, samalla kun kaikkien muiden työpaikkojen määrä on vähentynyt. Kun automaatio ja keinoäly korvaavat suorittavaa työtä, tulevaisuudessa palveluiden merkitys tulee olemaan vielä merkittävästi suurempi.
Mikä tässä myös on upeaa, niin aineeton tuotanto on kestävää myös pitkässä juoksussa.
Työllisyyden lisäksi palveluja ja luovaa taloutta tarvitaan varmistamaan talouskasvu ja veroeurojen kertyminen. Ennen vanhaan tuotannon arvo syntyi tasaisesti tuotantoketjun eri vaiheissa: suunnittelussa, valmistamisessa ja jälkipalveluissa. Nyt tuotannon merkitys on romahtamassa ja suurin osa arvosta syntyy ketjun alussa ja lopussa: suunnittelussa, markkinoinnissa, myynnissä – eli palveluissa.
Miksi Apple lanseerasi juuri uuden tv-palvelun ja miksi Kone panostaa hissien rakentamisen sijasta koko ajan enemmän palveluliiketoimintaansa? Siksi, että tulevaisuuden yritykset eivät enää valmista vaan palvelevat. Ja jos ennen tarvittiin ihmisiä, jotka valmistivat asioita, tulevaisuudessa tarvitaan jatkuvasti enemmän heitä, jotka suunnittelevat, markkinoivat, myyvät ja palvelevat.
Esimerkiksi Suomessa suunnitellun suomalaisen vaatebrändin tuottamasta eurosta jää kotimaahan 80 senttiä, vaikka vaate valmistettaisiinkin Suomen ulkopuolella. Vieläkin parempi suhde on jatkuvasti kasvavassa palveluviennissä, sillä siinä rahat jäävät käytännössä sataprosenttisesti kotimaahan. Yksi tärkeä esimerkki palveluviennistä on matkailuala, jonka taloudellista merkitystä ja kasvupotentiaalia ei ole vieläkään täysin ymmärretty.
Julkiset palvelut sekä julkisesti tuettu kulttuuri ja koulutus ovat osa samaa yhtälöä kuin yritystoimintaan perustuva. Siksikin julkinen kulttuuri- ja koulutuspolitiikka on tärkeä osa yhteiskunnan henkistä ja taloudellista hyvinvointia.
Yhteiskunta, joka panostaa koulutukseen ja kulttuuriin, on hyvä paitsi hyvä ihmisille, myös yrittäjille. Tämän olen saanut kokea konkreettisesti työssäni, jossa olen risteillyt julkisen ja yksityisen, kaupallisen ja ei-kaupallisen kulttuurin välimaastossa. Kaikissa suurissa kaupunkikulttuurihankkeissa, joissa olen ollut mukana – Oodi, Art Goes Kapakka, Kuorojen kierros, Euroviisut ja niin edelleen – julkiset ja yksityiset toimijat ovat tehneet sujuvaa yhteistyötä.
Ihmiset viihtyvät kaupungissa, jossa on elämää, ravintoloita, kohtaamisia ja kulttuuria. Myös kestävä matkailu suuntaa sinne, missä ihmisillä on hyvä olla.
Tulevaisuuden Suomi ei elä ainoastaan metsästä vaan myös luovasta taloudesta. Nostetaan luovat alat niille kuuluvaan arvoon!