Kirjoitin viime viikolla luovasta taloudesta ja palvelualoista sekä niiden merkityksestä Suomen taloudelle. Monet vaalityössä viikon aikana kohtaamani kansalaiset ovat ottaneet kirjoituksen puheeksi. Moni on kiitellyt, muutama kritisoinutkin.
Erityisesti monet kulttuurin ja taiteen parissa työskentelevät ihmiset ovat ymmärtäneet viestini hyvin. Jotkut muut ovat sen sijaan esittäneet kysymyksiä. Jos kerran sanon kannattavani kulttuuria ja taidetta, miksi puhun luovasta taloudesta ja palvelualoista? Eikö pelkästään taiteesta puhuminen riittäisi?
Olen vakuuttanut kysyjille, että taide ja kaupunkikulttuuri ovat edelleenkin lähellä sydäntäni. En vain usko, että taide ja talous ovat toistensa vastakohtia.
Yrittäjänä olen oppinut, ettei aina voi vain miettiä sitä, mihin rahaa käyttäisi. Täytyy pohtia myös sitä, mistä sitä hankitaan.
Sama pätee julkiseen talouteen. Emme voi vain puhua siitä, miten jakaisimme yhteistä kakkua. Täytyy myös löytää keinoja kasvattaa kakkua niin, että sitä riittää kaikille. Eikä kasvua synnytetä verottamalla vaan kannattavalla yritystoiminnalla.
Uskon vakaasti, että luovassa taloudessa ja palvelualoissa on Suomen talouden parhaat kasvun mahdollisuudet. Kun automaatio ja keinoäly valtaavat rutiinitehtävät, suorittava ja valmistava työ vähenee Suomen kaltaisista kehittyneistä talouksista. Luovuus, palvelut ja elämykset eivät sen sijaan katoa minnekään. Kulttuuri syntyy jatkossakin ihmisistä, ei roboteista.
Palvelualoissa on valtavasti kasvupotentiaalia, sillä suomalaiset käyttävät nykyisin palveluihin merkittävästi vähemmän rahaa kuin useimpien muiden Länsi-Euroopan maiden kansalaiset. Päälle tulevat vielä palveluviennin ja matkailun mahdollisuudet. Suomi on täynnä luonto- ja kulttuurielämyksiä, joihin sekä me suomalaiset että ulkomaalaiset vieraamme voisimme käyttää nykyistä paljon enemmän rahaa.
On totta, että erityisesti kaukomatkailuun liittyy ilmaston kannalta haitallisia piirteitä, jotka meidän on ratkaistava. Suuri osa luovasta taloudesta ja palveluista tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden lähes päästöttömään talouskasvuun. Galleriassa käyminen tai kotimaisen ruoan nauttiminen ravintolassa eivät ole pelkästään panostuksia luovaan talouteen. Ne ovat myös ympäristötekoja.
Juuri tämän vuoksi luovat alat ja palvelut tuottavat hyötyä meille kaikille. Luova talous synnyttää työtä ja talouskasvua myös ei-kaupallisen kulttuurin hyväksi. Samalla luovan alan pienyritykset saavat aikaan kuhinaa, elämää ja kohtaamisia, jotka tekevät Helsingin kaltaisesta kaupungista niin mukavan paikan asua. Kestävä matkailu parantaa aina myös kohteessa asuvien ihmisten elämänlaatua.
Kulttuuri tarvitsee siis taloutta ja talous kulttuuria. Pidetään huoli molemmista!